Eurooppalaiset yleisesti ja suomalaiset erityisesti ottavat ukrainalaisia pakolaisia avosylin vastaan. Tunnelma ei ole ollut ihan yhtä hyväksyvä, kun syyrialaisia, somalialaisia tai afganistanilaisia on lähtenyt kotimaistaan pakoon tänne hyvinvointi-Eurooppaan.
Ylen ajatuksia herättävä uutinen pakotti pohtimaan Ukrainan sotaa paenneiden vastaanottoa. Arabimaissa tai muuallakaan ns. lännen ulkopuolella vetoomuksemme Venäjän tuomitsemiseksi eivät herätä suurta innostusta, sillä toimintamalliamme pidetään kaksinaamaisena ja rasistisena.
”’Eurooppaa kohtaa nyt se, mistä me olemme kärsineet vuosikymmeniä. Joko nyt ymmärrätte, miltä se tuntuu?’ Tuo on kysymys, joka on ollut yhä useamman arabin huulilla viime viikkoina.’’ (Ylen uutisesta)
Alkoi mietityttää, mitä eri syitä sitten voi oikeasti olla ukrainalaisten parempaan asemaan verrattuna muihin. Yritän etsiä syitä ottamatta kantaa syiden moraaliseen arvoon.
Riippumattomista viestimistä saamamme parhaan ymmärryksen mukaan Ukrainassa on meidän maailmankuvamme muodostamaa taustaa vasten erittäin selkeä tilanne. On paha hyökkääjä Venäjä ja oikeutetusti puolustautuva uhri Ukraina. Tiedot Venäjän armeijan tai ns. turvallisuuselimien suorittamista raakuuksista vain vahvistavat tätä kuvaa.
Erityisesti suomalaisille ja muutamien muidenkin Venäjän naapureiden vinkkelistä asetelma sattuu omaan mielenmaisemaan ja historiaan – ukrainalaisten asemaan on helpompi asettautua kuin aikanaan syyrialaisten tai irakilaisten. Venäjä on vanha vainooja. Ukrainan urhoollista puolustautumista on verrattu Suomen talvisotaan muuallakin kuin meillä.
Ainakin Suomessa moni paheksui sitä, että nuoret miehet karkasivat kotimaastaan Syyriasta, Somaliasta jne. sodan aikana. Voimme ymmärtää, että noissa muslimimaissa sota on ollut sekavaa – ei ole ollut selviä rintamalinjoja ja osa sotimisen osapuolista on ollut enemmän rosvojoukkoja kun sotaväkeä. Perheen kannalta poikien odotetaan turvaavan vanhempiensa ja muiden sukulaisten toimeentuloa. Kun on riski joutua kuolemaan perheen turhina pitämiin sotiin, perhe mieluummin lähettää pojat pakomatkalle – myös sen takia, että tytöille matka nähdään vaarallisemmaksi. Vaikka tuo tiedostettaisiinkin, varsinkin Suomessa ajattelu ”asekuntoiset miehet eivät lähde pakoon sodan aikana” on varmaan vähentänyt sympatiaa nuoria pakolaismiehiä kohtaan.
Ukrainasta sen sijaan on tullut etenkin naisia ja lapsia. Naiset ja lapset herättävät suojeluhalua. Ei ole yllätys, että Ukrainasta tuleva nainen lapsensa kanssa saa enemmän sympatiaa kuin vaikka irakilainen nuori mies. Karu ja ikävä totuus on, että naiset herättävät myös saaliinhimoa joissain miehissä.
Lopuksi vaikein syy, jonka merkitys varmasti vaihtelee suomalaisesta toiseen. Rasismi selittää epäilemättä osan asenne-erossa, ehkä isonkin. Ukrainalaiset ovat varsin samannäköisiä kuin me, he ovat eurooppalaisina helpommin identifioitavia. Somalialaisia, irakilaisia tai afganistanilaisia on helpompi pitää jotenkin vähemmän arvokkaina, myös uskontonsa takia. Suomessakin jotkut uskovat äärimmäisen kyseenalaiseen väestönvaihtoteoriaan, jonka vahvistamaan muukalaispelkoon ei-eurooppalaiset, muslimimaahantulijat loksahtavat suorastaan vaarallisena elementtinä.