(Keskustan oma vaalilehti, jaettu SSS:n välissä 26.5.)
Sosiaalisen median paljon puhuttu logiikka nostaa näkyville voimakkaita reaktioita nostattavia, kuohuttavia mielipiteitä. Iltapäiväjulkaisujen lööpeissä ja nettiuutisten virrassa jutun kiinnostavuuden ja huomion herättämiseksi on kärjistettävä, liioiteltava tai jopa kerrottava puolitotuus, jolla on vain vähän tekemistä itse asian kanssa.
Mielenkiinnostamme kilpailevien sanomien – uutisten, mainoksien, mielipiteiden, kaikenlaisen hälyn – määrä on vain kasvanut. Tylsä asiallisuus myy huonosti.
On politiikassa ennenkin ollut suuria tunteita, vaikkapa vaalikampanjoissa. Mutta nykyisin politiikkaa seurataan koko ajan. Ei yhtenä suorana lähetyksenä, vaan useiden kanavien kautta herkeämättä.
Moni päättäjä, toimittaja tai tutkija kokee painetta ottaa kantaa mihin tahansa heti tuoreeltaan – huonoinkin tiedoin, koska se on mahdollista sosiaalisen median kautta. Viisas yön yli nukkuminen, tai edes kahvin juominen rauhassa, on käynyt yhä tukalammaksi.
Samaan pikareaktioiden ilmiöön kuuluu pöyristyminen. Vääräksi koettu sana tai teko vaatii rajun vastauksen.
Äärimmäisyydet vahvistavat helposti toisiaan. Harkinta, välittävien kantojen etsiminen tai sovun rakentaminen kuulostaa helposti tylsältä. Silti jonkun sitäkin pitää tehdä, jotta erimielisyydestä päästään eteenpäin. Tehtävä etsiä yhteistä pohjaa isojen yhteiskunnan kriisien tai pienten paikallisten ongelmien ratkaisuun on usein langennut poliittiselle keskustalle.
Keskustan loppua on ennustettu jo ainakin puoli vuosisataa. Ei ole vielä suostunut.
Olen viime vuosina seurannut Salon kuntapolitiikkaa sivusta – lehden sivuilta, somesta ja kuulostelemalla. Keskusta on toiminut yhteistyötä hakien, kovia vastakkainasetteluja vältellen. Sama rooli keskustalla on valtakunnan tasolla – yhteistyötä voidaan rakentaa ja on rakennettu, erilaisissa hallituspohjissa.
Muutamat toimittajat ja muut sanasepot, itsestään Tuomas Enbuskesta alkaen, ovatkin jo tulleet hieman katumapäälle, kun keskustaa on ollut vuosikaudet kovin mukava kurmottaa. Jos käy niin, että keskusta putoaa vaaleissa, äänessä ja vallassa ovat vain kovaa huutavat ja erimielisyyksiä yhteistyön sijaan etsivät, keskustaa alkaakin tulla jo ikävä.
Pidetään huoli siitä, ettei niin käy!
Pekka Salomaa