Tiedot surmatöistä ja muusta väkivallasta venäläisjoukkojen valloittamilla alueilla kaipaavat pohdintaa – mistä tässä oikein on kyse. Näiden ajattelu on todella masentavaa, mutta koin silti välttämättömäksi kirjoittaa aiheesta oman pääni selvittämiseksi.
Sotilaat kasvatetaan raakuuteen
Venäjän armeijassa on tunnetusti harjoitettu ankaraa simputusta. Uusia alokkaita on kiusattu, nöyryytetty, pahoinpidelty, raiskattu. Joillain uhreilla pinna on katkennut ja se on johtanut itsemurhiin tai joukkoammuskeluihin varuskunnissa. Varusmiesten äidit ovat järjestäytyneet simputusta vastaan – vaikutuksetta.
Venäjän sielun tuntijana julkisuuteen noussut eversti evp. Martti J. Kari on todennut, että simputus ei ole Venäjällä pois kitkettävä ikävä perinne, vaan tarkoituksellinen politiikka.
Varusmiehiin juurrutetaan tulokkaiden ja ”vanhojen” rooleissa käsitys siitä, että väkivalta on hyväksyttyä, valtaa saa väärinkäyttää eikä julmuuksista rangaista. Simputus on osa sotilaan kasvatusta raakoihin tekoihin. Avoimessa, demokraattisessa oikeusvaltiossa simputus yritetään hävittää.
Mahdollinen vastarintaväki listataan etukäteen ja listitään paikalla
Kirjoitin sodan alkupäivänä 24.2.2022 Facebook-seinälleni (päivitys on julkinen) Neuvostoliiton ja näemmä vahvasti myös Venäjän systemaattisesta lähestymisestä valloitettujen alueiden vastarinnan ennakoivaan kukistamiseen eliminoimalla mahdollisimman varhain ja perusteellisesti kaikki vastarintaan ja varsinkin sellaisen johtamiseen kykenevät.
Saksan ja Neuvostoliiton jaettua Puolan neuvostovallan vaarallisina pitämiä miehiä tapettiin kymmenin tuhansin Katynissa. Samaan oli epäilemättä varauduttu Suomen osalta. Neuvostoliiton aikana KGB-väki ylläpiti mitä ilmeisimmin suurlähetystöissä listoja kyseisessä maassa kommunistivallankaappauksen jälkeen eliminoitavista.
Toimintamalli sellaisena kuin on tullut esille muutamissa ukrainalaisten takaisin valtaamissa kaupungeissa ja kylissä, viittaa vanhan systemaattisen lähestymistavan. Butšassa ja muissa Kiovan esikaupungeissa on löytynyt jo ainakin 720 ruumista. Kun Venäjän hallussa on ollut ja edelleen on merkittäviä alueita, voidaan puhua varsinaisissa sotatoimissa kuolleiden vähintään tuhansien siviilien ohella ehkä jopa kymmenistä tuhansista etukäteen määritellyistä tarkoituksella surmatuista tai satunnaisen väkivallan kohteiksi joutuneista.
On ilmiselvää, että tällainen toiminta rikkoo voimassa olevia kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä koskevia sopimuksia. Ylen juttu kertoo sotarikosten selvittämisestä. Ukrainan tiedustelu on väittänyt jopa, että Butšassa sotarikoksiin syyllistynyt joukko-osasto olisi ”sijoitettu vaaralliselle rintamalle, koska Venäjä ei halua heistä todistajia mahdollisiin oikeudenkäynteihin.”
Kaikkiin osapuolten väitteisiin on syytä suhtautua terveellä epäilyksellä. Silti Venäjän väitetty toiminta ei ole kuluvan ja viime vuosisadan historiaa tuntevalle aivan mahdoton yllätys.
Puhdistusjoukot erikseen
Natsi-Saksan toimintaa Itä-Euroopan ”tappotantereilla” (historioitsija Timothy Snyderin termi ja kirjan nimi) on tutkittu laajasti.
Tšetšenian itsevaltaisen johtajan, ”Putinin lääninherra” Ramzan Kadyrovin kaartin on monissa raporteissa kerrottu osallistuneen venäläisjoukkojen poistuessa harjoitettuihin murhiin – palkkasoturiyhtiö Wagnerin väen ohella.
Em. Ylen uutisesta: ”Butšassa monet silminnäkijät ovat sanoneet sekä ukrainalaisissa että kansainvälisissä medioissa, että kaupungissa oli sodan aluksi nuoria venäläissotilaita, joista monet olivat jopa kohteliaita siviilejä kohtaan. Myöhemmin, kun 64. jalkaväkiprikaati ja tšetšeenijoukot saapuivat kaupunkiin, silmitön väkivalta alkoi, silminnäkijät ovat sanoneet. Tietoja ei toistaiseksi ole vahvistettu puolueettomasti.”
Ryöstely ja raiskaus osana palkanmaksua
Historiankirjoja ei tarvitse kauan selata huomatakseen, että sotaretkien huolto on perustunut käytännössä sen alueen ryöstämiseen, jolla sotajoukko on oleillut – olipa alue omaa tai valloitettua. Valloitetulla alueella ruuan ja hevosten rehun ohella sotilaat ovat saaneet varastaa omaan piikkiinsä palkanlisää. Vielä Isonvihan (1713-1721, osa Suurta Pohjan sotaa) aikaan – aiemmista ajoista puhumattakaan – siviiliväestöä otettiin vangiksi ja myytiin orjiksi. Isossavihassa ortodoksiset venäläiset eivät siihen saaneet ryhtyä toisia kristittyjä kohtaan, mutta tataari- ym. muslimijoukoilla samaa rajoitetta ei ollut.
Ryöstely näyttää mm. the Guardianin raportin mukaan olevan epävirallinen, mutta systemaattinen osa venäläisten sotilaiden palkanmaksua. Pesukoneiden, vaatteiden ja meikkien varastaminen ukrainalaisten kodeiksi on päässyt jo meemiksi asti.
Vatsaa vääntävät tiedot yleisestä raiskaamisesta ovat myös masentavan yleisiä. Mieleen tulee, kuinka Stalin antoi kovia kokeneille sotilailleen Saksaa valloitettaessa luvan ”pitää hauskaa”.
Mitä hyökkääjä tavoittelee?
Venäjän poliittisen ja sodanjohdon tavoitteista ei ole selvää kuvaa. Ensin puhuttiin Ukrainan johdon (”natsit ja narkomaanit”) vaihtamisesta, sittemmin rajoitetuista tavoitteista: Donbasista sekä Krimille johtavasta käytävästä.
Venäjän käytännön toiminnasta tulee kuitenkin toinen vaikutelma.
Alueita näyttää vallatun sillä ajatuksella, ettei sieltä lähdetä pian, vaan alueet otetaan pysyvään hallintaan. Muuten on vaikea selittää laajaa jyrkästi kansainvälisen oikeuden vastaista mahdollisen vastarinta-aineksen tappamista välittömästi paikalle tultua. Raakuuksien määrä on niin suuri, ettei ehkä ole ollut oletusta vetäytymisestä ja avoimen tiedonvälityksen pääsystä paikalle tuoreeltaan veritekojen ja tuhonnan jälkeen. Tästä voisi päätellä, että tarkoitus on alistaa Ukrainan kansa, lannistaa vastarinta ja valmistautua parin sukupolven mittaan opettamaan maahan eloon jääneet ukrainalaiset venäläisiksi. On eri asia, onko tavoite mitenkään mahdollinen.
Vai onko kyse ollutkin välien tarkoituksellisesta rikkomisesta ”länteen” ja pelon herättämisestä kaikkiin naapurimaihin?
Historioitsija Tuomas Keskisarja näkee tulevaisuuden synkkänä: ”Jos Putin saavuttaa Ukrainassa edes työvoiton tai jonkinlaiset aplodit jyräämällä miljoonakaupungit maan tasalle, niin mitään muuta vaihtoehtoa en näe kuin sen, että seuraava suupala on vuorossa.” Lisäksi Keskisarja pelkää, että ”…Ukrainan Kiova, Mariupol ja Harkova tuhotaan nyt Syyrian Aleppon tapaan, ellei kansainvälinen tai sisäinen paine pysäytä Putinia.”
Jotkut venäläiset vaikutusvaltaiset tutkijat ovat ottaneet kantaa tulevaan. En huomannut laittaa linkkejä talteen, mutta mm. sellaisia kommentteja on kuultu, että Venäjän hyökkäys kannattaa, koska Ukrainasta oli muodostumassa uhka Venäjälle ja ”länsi” kyllä ennen pitkää kyllästyy pakotteisiin. Hän ei uskonut EU:n kestävän elinkustannusten nousua, jos polttoainepakotteita otetaan käyttöön. Suurin osa maailmasta ei yhdy pakotteisiin eikä ala eristää Venäjää, pakotteet jäävät USA:n, EU:n ja Japanin kaltaisten maiden politiikaksi.
Masentavat rauhannäkymät
Ukraina taistelee olemassaolostaan. Viimeistään nyt ukrainalaisille on selvää, että tulevaisuus Venäjän vallan alla on huono, erityisesti verrattuna länsimaistumisen visioon.
Venäjällä valtiomedia on johdonmukaisesti opettanut kansaa kammoamaan ”ukronatseja” ja Ukrainan lännettymisen Venäjälle muodostamaa eksistentiaalista uhkaa. Valtiojohto antaa ulos vaikutelmaa rajoitetuista tavoitteista. Media valmistaa samaan aikaan kansaa Ukrainan totaaliseen alistamiseen, vaikka ydinaseita käyttäen.
Suomalaisesta näkökulmasta Ukraina taistelee olemassaolostaan kansana ja vastaavasti Venäjän kansa kuvittelee taistelevansa omasta olemassaolostaan.
Rauhansopimuksen edellytykset ovat heikot. Ovatko ainoat vaihtoehdot loppuvuoden mittaisella horisontilla:
- Sota pitkittyy, laajenee naapurimaihin, ehkä NATO-maita vastaan ja jopa maailmansodaksi.
- Venäjä asettaa Ukrainalle ja länsimaille jonkin äärimmäisen uhan, jonka myötä Ukraina joutuu antamaan ennakoimattomalla tavalla periksi ja alistumaan, ehkä totaalisesti.
- Venäjä saavuttaa välttämättömiksi kokemiaan voittoja ja tuhoaa Ukrainan infrastruktuuria laajamittaisesti. Konflikti jäädytetään uusille rintamalinjoille. Venäjä tekee Ukrainan jälleenrakennuksen erittäin vaikeaksi.
- Sota pitkittyy, mutta Ukraina pystyy länsiaseiden ja tiedustelutiedon avulla edelleen pistämään vastaan eikä Venäjä onnistu isoissa läpimurroissa idässä. Venäjä alkaa ehkä käyttää kemiallisia ym. kiellettyjä aseita.
- Jostain tuntemattomasta syystä Venäjä romahtaa. Pakotteet eivät sitä ehdi aiheuttaa, joskin voivat vaikeuttaa sodankäyntiä ja hidastaa Venäjän tavoitteiden saavuttamista. Tämä vaihtoehto taitaa olla toiveajattelua eikä sekään Venäjän naapureille ongelmaton.