Salon kaupungin strategiaa pohjustettiin maanantaina ja tiistain aamupäivällä (1.-2.11.).
Nyt oltiin miettimässä niitä kaupungin kehittämisen keskeisiä tavoitteita. Tässä vaiheessa kaikki ei tietenkään ole valmista, mutta ainakin on kuvaa siitä, mistä suurin piirtein voisi olla mahdollista saada laaja yhteisymmärrys.
Suuri yllätyksiä ei syntynyt. Muutama hajahuomio teemoista ja keskustelusta.
Liian vähän tuli esille kaupungin talouden rakenteellinen alijäämä . Asiasta keskustelua vaikeuttaa tietenkin kovasti se, ettei kukaan pysty antamaan numeroja sote-uudistuksen vaikutuksille. Olisi kuitenkin suuri ihme, jos uudistus kääntäisi kaupungin talouden plussalle. Avoin kysymys on myös, kuinka paljon kaupungin käsiin jää hyvinvointialueelta aikanaan tyhjiksi jääviä sote-kiinteistöjä.
Eräs teema oli, miten saada pidettyä nykyisiä asukkaita ja yrityksiä sekä miten vedettyä puoleen uusia. Vastausta vaille jäi kysymys siitä, mitkä ovat Salon olennaisia kilpailuetuja muihin kuntiin verrattuna. Tästä pitää olla realistinen kuva, jotta osataan parantaa oikeita, vaikutettavissa olevia asioita ja suunnata markkinointia.
Nykyisessä strategiassa eräs kärkihanke on ns. tunnin juna tai nykyistä nopeampi ratayhteys. Asia aiheuttaa yhä kohtalaisen voimakkaasti ristikkäisiä näkemyksiä. Itse lähden siitä, että Salolle parantunut ratayhteys olisi siinä määrin myönteinen asia, että sitä kannattaa kohtuudella edistää (ei hintaan mihin hyvänsä). Salon ei ainakaan kannata kaavoituksessa ym. asettua tieten tahtoen poikkiteloin.
Toinen ristiriitoja herättävä kysymys on IoT Campuksen hoivatilahanke. Tämäkin herättää intohimoja tekstaripalstalla ja somessa. Vt. sotejohtaja Anneli Pahta puhui toimialastaan seminaarin lopuksi ja ainakin minä vakuutuin lisää hankkeen tärkeydestä.
Kotihoidosta hoivataloon on nykyisin melkoisen korkea kynnys. Hoivapaikan saadessaan vanhus on henkisesti usein jo melko lailla irronnut tästä maailmasta, mutta kaipaa silti ihmisarvoista kohtelua ja yksityisyyttä, kuten vaikkapa omaa huonetta.
Hoivapaikkojen tarjonta ei riitä ollenkaan tarpeeseen Salossa ja tilanne huononee koko ajan. Vajaus vain kasvaa 2025, jos hoivatiloja koskevat tiukkenevat vaatimukset tulevat valmistellun lain mukaan voimaan. Hoivapaikkoja on saatava huomattava määrä lisää.
Valtuusto sai kuukausi sitten kutsun tutustua paikkaan ja pääsinkin käymään siellä. Oma äitini vietti viimeiset puolisentoista vuottaan Mainiokoti Salontori -nimisessä paikassa Rummunlyöjänkadulla – Maanmittauslaitoksen toimistotiloista saneeratussa hoivakodissa. Minulle tuli se mielikuva, että hän oli paikkaan, oloihinsa ja siellä mahdollistettuun hoivaan verraten tyytyväinen. Tilana IoT Campuksen kerros mahdollistaa nähdäkseni samanlaisen tai paremman tilan.
Totta kai tätäkin ratkaisua pitää tarkastella kriittisesti, mutta olen muodostanut ainakin alustavasti myönteisen kannan hankkeeseen.
—
PS: Seminaarista oli perinteiseen tapaan kitkeriä kommentteja Salkkarin tekstaripalstalla. Tulkoon mainituksi, että ruoka kuului tarjoiluun, mahdolliset vettä, kahvia tahi teetä tujakammat juomat sai pulittaa omasta lompakostaan.
Työelämästä saamani kokemuksen mukaan tuollainen vähän pidempikestoinen pohdinta ei onnistu vaikkapa kaupungintalolla tai muualla kotinurkilla. Täällä väki olisi tullut ja mennyt eikä pysynyt kasassa.
—
PPS: Itsensä propagandan mestari J. Göbbels pitäisi varmaan melkoisena saavutuksena sitä, että suuri osa niin ehdokkaista kuin kuntalaisista piti ennen vaaleja tehdyissä kyselyissä nykyistä parempaa junayhteyttä Salon elinvoimaa heikentävänä tekijänä. Ymmärrän varauksellisuuden talous- tai ympäristönäkökohtien takia – tai ymmärrän vastustusta, kun rata menisi oman talon kohdalta tai vierestä.
Mutta että on onnistuttu saamaan ihmisten päähän, että Salon kaupungin elinvoimaisuus huononisi sillä, että täältä pääkaupunkiin ja sieltä tänne pääsisi nopeammin ja helpommin! Saavutus sekin. Toisto, toisto ja toisto.
Junia pysähtyy Salossa, jos täällä on asukkaita ja yrittäjyyttä. Molempia paremmat yhteydet ovat omiaan edistämään.