Viisi kansalaista on jättänyt kansalaisaloitteen Länsirata-hankkeen lopettamiseksi. Ihan pakko oli käydä lukemassa se ja lukemisen jälkeen on pakko kommentoida aloitteen varsin harhaanjohtavia perusteluja.
Ensimmäinen huomio on, että aloitteessa ehdotetaan sellaisen lain säätämistä, että kaikki Länsirataan liittyvä kehittäminen lopetettaisiin nyt ja lopullisesti. Siis ihan kaikki Kupittaalta Espooseen. Ei oikaisuja eikä kaksoisraidepätkiäkään Turun ja Salon väliin, ei Länsi-Uudenmaan kehittämiselle tärkeää rataa Espoosta Lohjalle eikä tietenkään missään tapauksessa väliä Salo-Lohja. Viime mainittuhan on kokonaisuuden kalleimpana osana lykätty nykyisen hallituksen ohjelmassa myöhemmäksi murheeksi.
Aloitteessa kritisoidaan ratahanketta ”liiketaloudellisesti kannattamattomaksi”. Väite pitää tietenkin paikkansa. Mikään yhteiskunnan liikenneinfrastruktuurihanke ei ole liiketaloudellisesti kannattava. Eikä niiden voi odottaakaan olevan. Ei rautateitä rakenneta lipputulojen varaan, vaan jotta ne luovat kansantaloudellista hyötyä. Puhutaan sosioekonomisista kustannuksista ja hyödyistä.
Toisin kuin liikenneministeri Ranne ehätti tuoreeltaan väittämään, EU:n komission päätös hylätä viime kierroksella Länsiradan hakema CEF-rahoitus ei perustunut hankkeen kannattamattomuuteen vaan siihen, että valmistelu ei ollut vielä riittävän pitkällä. Päin vastoin, komissio hyväksyi Länsiratahankkeen Boston Consulting Groupilta tilaaman selvityksen, jonka mukaan hanke on kansantaloudellisesti kannattava ja siten tukikelpoinen. Tätä voi pitää varsin selvänä viitteenä siitä, että myöhemmällä kierroksella EU-tukirahaa olisi saatavilla.
Sosioekonomisten eli koko kansantalouden tasolla vaikuttavien kustannusten ja hyötyjen arviointi ei tietenkään ole täysin yksiselitteistä. Laskelmia voi esittää eri suuntiin ja sellaisia varmaan nähdään jatkossakin. Itse olen avoin uudelle tiedolle, mutta en hyväksy aloitteen kaltaista kevyttä heittelyä.
Länsiradan ympäristövaikutusten arviointi on talouden ohella toinen iso avoin, lopullista vastausta vailla oleva kysymys, joka on ratkaistava ennen hankkeen etenemistä. Ympäristövaikutusten arvioinnin muodostama haaste keskittyy ennen kaikkea ns. oikorataosuuteen eli Salo-Lohja. Olen ymmärtänyt, että tällä puolella tehdään työtä kielteisten vaikutuksien vähentämiseksi.
Aloitteen väitettä ylivelkaantuneesta Suomesta voi ainakin lievästi kritisoida. Jos talouskasvua saataisiin vauhtiin, Suomen velkataakka ei ole kansainvälisessä vertailussa edelleenkään kohtuuton. Sen sijaan on totta, että velkaantumisvauhti on hurja (budjettiesityksen velanotto ensi vuodelle 12,2 miljardia euroa). Mutta: talouskasvu vaatii panostuksia tutkimukseen, kehitykseen, koulutukseen ja investointeja myös infrastruktuuriin, kuten satamiin, teihin ja rautateihin.
Aloitteessa viitataan siihen, että Länsirata pahentaisi tie- ja rataverkon korjausvelkaa. Korjausvelka on eittämättä totta. Tässäkin on hyvä muistaa mittasuhteet. Länsiradan tiimoilta on paljon kauhisteltu tätä nykyä neljän miljardin kustannusarviota. Nykyisen rantaradan korjaaminen ajan- ja asianmukaiseen kuntoon on helposti kahden miljardin urakka. Infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen maksaa.
Olen kulkenut nyt 19 vuotta rantarataa Salosta Helsinkiin – ensimmäiset noin 15 vuotta nelisen kertaa työviikossa, kaksi koronavuotta hyvin vähän ja sen jälkeen kaksi tai kolme kertaa viikossa. Matka-ajan takia tällainen työssäkäynti ei olisi ollut ainakaan helppoa lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä. Myöhemmin onnistui, sekä oman että työnantajan venymisen ansiosta. Vaikka ratahanke etenisi nopeinta mahdollista vauhtia, en taatusti ehdi hyötymään nopeutuvasta yhteydestä omalla työurallani. Omaa lehmää ei ojassa ole.
Nykyisellä rantaradalla matka-aika Salon ja Helsingin välillä on nopeimmallakin junalla tunnin ja 30 minuuttia. Väyläviraston laskelmien mukaan IC-junan matka-aika Salo-Helsinki olisi Länsiradan toteuduttua 57 tai 58 minuuttia. Lyhennys olisi yli kolmanneksen.
Sen sijaan Salolle mahdollinen Länsirata olisi iso mahdollisuus. Jos kansalaisaloitteesta pitää kaivaa eniten korpeava virke olkoon se tämä:
”Synkkä on tulevaisuus koko Suomelle, kun veroja kiristetään, vain saadaksemme kouralliselle suomalaisia
nopeamman mukavuusjunan jo olemassa olevan radan rinnalle.”
Toteutuessaan täysimittainen Länsirata kytkisi Salon pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueeseen. Turku-Salo-välin kehittäminen ja varsinkin lähijunaliikenteen aloittaminen vahvistaisi Salon osallisuutta Turun seudun työpaikkoihin. Ja päinvastoin, hyvät yhteydet lisäisivät sekä yritysten aktiivisuutta Salossa että vaikka paimiolaisten tai kaarinalaisten mahdollisuuksia käydä Salossa töissä.
Koronavuosina huomattiin, että etätyökin onnistuu. Silti siitä on merkittävässä määrin pakitettu sekä työn käytännön järjestelyjen, luovien kohtaamisten että jopa henkilöstön mielenterveyden takia. Usea työnantaja edellyttää vähintään 2-3 päivää läsnätyötä, moni neljääkin.
Kunnan verokertymä riippuu kuntalaisten ansiotulojen määrästä. Salossa keskimääräinen ansiotulo (2023 noin 25 300 euroa vuodessa) on reilusti alle Suomen keskiarvon (noin 27 600 euroa) puhumattakaan Uudenmaan maakunnasta (yli 33 000 euroa). Salolle olisi etua olla integroitu osa pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta.
Hyväksyn sen, että tarkentuvien laskelmien myötä kansantaloudellinen hyöty voi asettua riittämättömäksi tai ympäristösyiden takia Salo-Lohja-väliä ei koskaan rakenneta. Ja ymmärrän, että juuri nyt valtiontalouden tila ei välttämättä salli täysimittaista hankkeen edistämistä.
Mutta voisi toivoa kansalaisaloitteen tekijöiltäkin jonkinlaista tosiasioissa pitäytymistä.