SSS julkaisi 7.8.2026 kommenttini vellovaan datakeskuskeskusteluun, varsinkin Perniön Laurin markkinoilla pidettyä vaalipaneelia koskeneen uutisoinnin pohjalta. Valitettavasti en itse päässyt paneelia seuraamaan.
Varsinais-Suomen ensimmäinen vaalikeskustelu oli Perniössä (SSS 2.8.2026). Uutisen mukaan panelisteilta kysyttiin, pitääkö valtion tukea edullisen uusiutuvan energian rakentamista, joka paneelin vetäjän mukaan menisi datakeskuksiin.
Yleensäkin vain harva näyttää muistavan, että Suomessa ainoastaan vanhin neljäsosa tuulivoimasta on saanut valtion tukea syöttötariffilla. Loput on rakennettu markkinaehtoisesti. Valtio ei tue uutta teollisen mittakaavan uusiutuvaa sähköntuotantoa – ei datakeskuksiin eikä muuhunkaan käyttöön.
Lehtijutun mukaan yksi paneelin ehdokkaista olisi kertonut suhtautuvansa edes varauksellisen myönteisesti datakeskuksiin. Muiden datakeskusnäkemyksiä ei kysytty tai niistä ei lehti kerro.
Datakeskukset eivät ole tykkään–en tykkää-asia, sillä niihin liittyy monia ulottuvuuksia.
Nykyaikainen elämäntapa – talous, tutkimus, arkinen elämä – riippuvat kaikki datakeskuksista. Ne ovat internetin aivot. Joidenkin palvelujen hyödyllisyyttä saa toki kritisoida. Datakeskukset ovat kuitenkin vahvojen talouksien kilpakenttää, ja niiden merkitys korostuu koko ajan.
Euroopan unioni haluaa vahvistaa digitaalista itsenäisyyttään. Se edellyttää merkittävää laskentakapasiteetin lisäystä. Nyt EU on hyvin riippuvainen amerikkalaisten yritysten laskentakyvystä eli datakeskuksista. Yle uutisoi SSS:n jutun julkaisupäivänä otsikolla ”Suomessa biotieteilijät ovat teknologiayhtiöiden mielijohteiden armoilla – Google ei sulje pois katkoksia Trumpin vuoksi.”
USA:n tekoälyn laskentakapasiteetin arvioidaan olevan jo nyt 15–20-kertainen EU:hun verrattuna ja koko datakeskuskapasiteetin kolminkertainen. Atlantin takana investointivauhti jatkuu huimana ja on Trumpin hallinnon suojeluksessa.
Suurin EU-datakeskuskapasiteetti on Saksassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Irlannissa, mutta parhaat lisäämismahdollisuudet ovat Pohjoismaissa edullisen sähkön, hyvän sähköverkon ja viileän ilmaston takia.
Data-itsenäisyyden kannalta tietenkin kiinnostaa, kuka keskuksia operoi – eurooppalaiset, amerikkalaiset vai kiinalaiset. Varmasti meillä on jatkossakin kaikkien näiden toimintaa, mutta on syytä edistää EU:n toimijoiden kasvumahdollisuuksia.
Erilaisten datakeskuksien vaikutukset työllisyyteen, veroihin tai talouskasvuun vaihtelevat kovasti. Julkisuudessa puhuttujen vartijoiden ja siistijäin ohella datakeskuksissa tarvitaan ainakin talotekniikan osaamista: sähkön, datan, veden osaamista.
Datakeskuksien vaikutus sähköön näyttää olevan yleisön ja päättäjien huolilistan kärjessä. Vuonna 2022 koetun hintakriisin jälkeen se on ymmärrettävää.
Suomessa on hyvät mahdollisuudet lisätä etenkin tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa – nopeastikin, koska kaavoitettuja rakennuspaikkoja on paljon. Edullisten kapasiteetin lisäysmahdollisuuksien takia en usko keskimääräisen hinnan juurikaan nousevan.
Sen sijaan sähkön hintavaihtelua datakeskukset voivat lisätä entisestään, jos ne eivät vähennä käyttöään sähkön hinnan noustessa tai jollei niillä ole varavoimaa, jota voisi käyttää muulloinkin kuin verkkoyhteyden ollessa poikki – siis sähkön hinnan kohotessa. Nämä kehittyvät ratkaisut vähentävät myös sähköpulan riskiä. Kysymys on nyt datakeskus- ja sähköalalla mietinnässä eikä vaadi lain jäykkää pakkoa.
Sähköverkon kapasiteetin riittävyys muodostuu kuitenkin haasteeksi. Olisikin perusteltua lisätä suurten kulutuskohteiden, kuten datakeskuksien vastuuta sähköverkon vahvistamisen kustannuksista jo liittymisvaiheessa, sekä lisätä sähköverkonhaltijoiden oikeutta ohjata sijoittumista.
Datakeskuksien veden kulutus on esimerkiksi USA:ssa ja Irlannissa iso ongelma. Suomen kylmä ilmasto ja mahdollisuus hyödyntää hukkalämpöä kaukolämpöverkossa ja teollisuudessa rajoittavat vastaavan ongelman muodostumista – vettä ei tarvitse haihduttaa ilmaan kovin paljon.
Pekka Salomaa
Energiateollisuuden sähkömarkkinajohtaja
Kisko